Kunnian kuninkaan alennustie




Palmusunnuntai 24.3.2002

Palmusunnuntai (Dominica palmarum) , Päivän aihe: Kunnian kuninkaan alennustie, Liturginen väri: Violetti, Alttarikynttilöitä: Kaksi, Alttarikukat: Pajun- tai palmunoksat, Tekstit: Jes.50: 4-10, Fil.2: 5-11 tai 2.Kor.2:14-17, , Joh.12: 1-8, Virret: 54, -, 78, 15, 299:1-6

Uudella vitsalla virvoitan, vanhan kuoren kirvoitan, enkä suurta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Jumala sinua siunatkoon.

(Palmusunnuntain virpoluku, jolla toivotetaan onnea ja siunausta virvottavalle.)

Palmusunnuntaista alkava kärsimysviikko johtaa Golgatalle. Palmupuiden katveessa kansa seuraa Mestariaan kärsimystiellä, jonka päässä häämöttää risti. Palmu on kärsimystien viitta.

Hurskaat kukoistavat kuin palmupuut. Palmu tuottaa vain hyödyllisiä asioita: maitoa, öljyä, puuta, kuorta, lehtiä, hedelmiä, mehua ja villaa. Taipukoon hurskas palmun lailla palvelemaan ja tekemään hyvää. Marttyyrit kantoivat aikanaan voitonpalmua. Kirkkotaiteessa vilahtelevat paratiisin viheriöivät palmupuut. Kun Betaniassa voideltu Jeesus nyt ratsastaa aasilla kohti kärsimystä ja kuolemaa, kansa tervehtii häntä palmunoksilla. Palmu on toivon ja voiton tunnuspuu. Se on antanut nimensä ensi sunnuntaille (dominica palmarum), josta alkava hiljainen viikko keskittyy ihmissuvun selviytymisen polttaviin kysymyksiin.

Miten pelastutaan? Miksi kunnian kuninkaan tie johtaa alas syvimpään alennustilaan, pilkkaan, halveksuntaan, täydelliseen tappioon – kuolemaan? Miksi ja miksi?

Kärsimysviikon tapahtumiin sisältyy elämän suuri vastakkainasettelu. Maailmankaikkeuden alkaja ja päättäjä kruunataan orjantappurakruunulla. Hänen alennuksensa on täydellinen. Jumala itse kärsii meidän tähtemme ja meidän edestämme. Kärsimystä ei pidä säikähtää vaan on nähtävä siihen kätketty voima. Mitä pimeämpää, sitä valoisampaa. Silloin kun elämän taakka tuntuu ylivoimaiselta, Jumala itse on meidän puolellamme ja jakaa meidän kuormamme. Jumala ei vain osallistu kärsimykseemme vaan hän itse kärsii ja antaa kärsimykselle uuden sisällön.

Alkavalla kärsimysviikolla on monta nimeä. Se on suurten tapahtumiensa vuoksi suuri viikko. Vaikka se ei ollut hiljainen, sitä kutsutaan hiljaiseksi viikoksi, ihmisen on hiljennyttävä Jumalan kärsimyksen edessä. Jeesus itse kohtasi suurimman häväistyksen ja piinan. Mutta pahimmankin piinan päässä häämöttää valo. Kuolemakin kukistuu, siitä päästään.

”Herra älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!” Ps.22:20

Veli-Matti Hynninen